Täältä löytyy: Luova lauantai.
Pimeys pelottaa minua, vaikka minulle kuinka tolkutetaan, että pimeys suojaa siipiensä sisään. Valossa olen suojaton, kuin tarjottimella. Kunpa aivonikin tajuaisivat sen.
The darkness scares me, even how they tell me that it protects me. On light I´m unprotected, just like on a plate. If only my brains will understand it.
Posts
10 kommenttia / comments:
Upea kuva! Minusta kuvassa on jotain hyvin lämmintä ja kiehtovaa.
Tämä on upea, Mari, tykkään.
Aika pelottavan näköinen mutta upea tuo kuvasi...Pimeydessä voi olla mitä tahansa...eI IHME , ETTÄ SE SAATTAA PELOTTAA MONIA...MUTTA TODELLAKIN, PIMEYDESSÄ SAA OLLA RAUHASSA/PPILOSSA...
Kuhan tuolla hiipii, risu katkesi jalan alla? Ole nyt varovainen Mari ja sytytä lamppu.
Pimeässä tuppaa ajatus karkailemaan ja saa kuulemaan&näkemään mitä sattuu... silloin pitää vaan yrittää kuunnella järjen ääntä!
Olen lapsesta asti pelännyt pimeää. Mielikuvitukseni on liian tehokas.
Kuvasi on tehokas ja hieno todella.
Pidän kuvan kahdenlaisesta rytmistä. Juuri rytmin vaihdos tuo mukaan pelon, myös etualan hahmo tietenkin.
Minäkin olen ihan pienestä asti pelännyt pimeää, kuvittelen aina jotain ylimääräisiä hahmoja ja ääniä olevan seuranani jos olen pimiässä. Tehokas kuva, pimeän pelon tunnelma on napattu hienosti siihen. =)
Pimeys on minustakin pelottavaa, koska silloin ei nää, mitä voi olla pimeessä, ymmärrän sua hyvin.
Todellakin hieno kuva, loistava vastaus haasteeseen!
Tiedän että jotakin tuolla pimeässä on mutta en erota mitä. Jotain pelottavaa.
Post a Comment