Friday, March 8, 2013

PP:n pohja valmis / PP is ready

25.2.2013.

10 kommenttia / comments:

Pena said...

Hyvältä näyttää!

Wiltteri said...

Hienon värin suditte!

KooTee said...

Nythän se on taas kuin uusi!

Mari Hirsikallio said...

Pena: sillä työllä ja hinnalla on syytäkin näyttää :)

Wiltteri: ei sudittu, firma suti. Oli koko pohjan peruskunnostus, keski-ikäisen neidin kasvojenkohotus tänä talvena. Ei aikaa eikä paikkaa tehdä itse. Koko juttu kesti reilun pari kuukautta.

KooTee: toivottavasti, en oo ikinä sitä uutena nähnyt :)

Pena said...

Asia ei tienkään minulle kuulu, mutta.....

Kova hinta: Onko pohjassa ollut havaittavissa lasikuituruttoa. Epäilyttävää kuitenkin noinkin nuorelle rungolle.

Toisaalta taas: Itsellä kokemuksia lasikuiturutosta, 1978 rakennettu Bluebird 25, lasikuiturutto tuli esille vasta 1987.

Oolrait, en maalaa piruja seinille, peräsin paikalleen, vene vesille ja "narut" irti. Se on sitten siinä sekin kesä, samanlainen kuin muutkin kesät. No juu, toivottavasti on muitakin suunnitelmia. Pakko sanoa, että hitsi, kun käy kateeks. Kyl mää ton Kallen paatilla pääsen sen verran merelle, että suhde säilyy, mut kuitenkin.

Hyvää matkaa!

Mari Hirsikallio said...

Pena: meillä vene on ollut 10 vuotta, runko on varmaankin sieltä 90-luvun puolivälistä. Ruttoa oli, joissain osissa, samoin korjattiin alun perin veistämöllä päin peetä tehty kölin korotus. Nämä kumpikin oli tiedossa, kun leikkiin ryhdyttiin.

Vesirajan alla kuorittiin vanha myrkky pohjamaaleineen pois, kuivattiin n. kuukausi, laminoitiin köli uusiksi, samalla vaihdatimme kaikuluotaimen anturin. Tämän pohjatyön jälkeen pohjaan laitettiin 3 x vedeneriste (kaikkea nykyisin onkin!), pohjamaali ja myrkkymaali. Lisäksi poistettiin kölirauta.

Rahaa paloi pienimoottorisen Punton verran :)

Mutta, kuten itsekin laitoit, en marise, se on iso osa vapaa-aikaamme, huhtikuusta joulukuuhun parhaimmillaan. Kyllä merelle mieli vetää... Heti jäiden lähdettyä.

Pena said...

Niin, noita kuvia kun katselee, niin näyttää pohjan muoto vähän ns. puoliplaanarilta. Mun mielestä ei puoliplaanareita ole olemassakaan, vene joko plaanaa tai sitten ei. Ok, mä olen vanhanikainen, kai ne kaikki plaanaa, kun on tarpeeks iso kone. Oon ollut kerran sellaisen ns. puolplaanarin kyydissä jossa koneteho oli ylimitoitettu reilusti, toista kertaa en mene, vaikka olin silloinkin jo erittäin huonokuuloinen, kyllä mekkala oli tosi kova pienessä ohjaamossa. Se oli yks kalastaja Nauvosta. :)

Joopa joo, kun on rakkaimmasta kysymys, niin raha menettää merkityksensä.

Mari Hirsikallio said...

Joo, tää on just niitä malleja, jotka laitetaan "rahalla" menemään kovaa. Meillä on pieni kone, mutta 3-400 hv koneella tämän saisi plaaniin, matka taittuisi tasaseen ja perstaskussa tuntisi setelien lennon pois lompakosta...

Pena said...

Aika hyvä, tähän setelien lentoon oli aivan pakko kirjoittaa seuraavaa. Kun vuonna 1985 ostin tuon Bluebirdin, niin työkaverit vinoilivat, että mene kotona kylmään suihkuun ja heitä satasia ympärillesi, siin on sulle purjehdusta! Pari moottoripaattia oli siinä aikoinaan, semmosia puufiskareita, molemmissa Albinin bensa/petroolit.

Ok, tiesin kyllä mistä on kysymys, olihan mulla se folkkarikin sitä ennen. Niin Bluebirdin jälkeen oli sitten vielä toinenkin kansanvene.

Se kaikki, mitä esim. edellämainittujen paattien kanssa ja mukana olleiden ihmisten kanssa olen kokenut reissuissa, sitä ei rahalla mitata, ainakin minun elämäni parhaita, onnellisimpia aikoja, mitä olen kokenut. Veneisiin "tuhlattu" raha ei koskaan mene hukkaan, se on jämpti!


Tämä menee vähän aiheen ohi, suonet anteeksi, kirjoitan sen kuitenkin tähän. Terveyteni on alkanut rajoittaa kuvailujani, en oikein enää jaksa kantaa noita romppeita Ruissaloon laivoja kuvailessani. Sen verran ykspäinen kuitenkin olen, että jos en sinne rannalle pääse, kun kippo tulee, johan on perkele. Pari viikkoa sitten ostin semmosen minijärkkärin, Nikon 1 V1 ja mukana tuli 10-30mm lasi. Nikon siksi, että siinä on etsin, inhoan kadetsuorinapokkarikuvailua. Nykyiseen kameraani Nikon D200 verrattuna tässä on kaikki samat tärkeimmät ominaisuudet. Mutta parasta on se, että koko komeus painaa objektiivin kanssa alle puoli kiloa ja koko hoito mahtuu takin taskuun. Ok, kyllähän se kourassa tuntuu aika hepposelta, mutta toivon kuitenkin tottuvani siihen, näillä näkymin se on ainoa mahdollisuus pitemmän päälle kuvailla noita kippoja. Ehkä "normaali" kuvailukin herää henkiin, piru senkin tietää, vaan ei kerro!

Mari Hirsikallio said...

Kyllähän aina keinot löytyy harrastuksiin - oli kyseessä kuvaus tai veneily - kaikki muu on turhaa :)