Wednesday, March 16, 2016

Park Güell

Barcelona 3.3.2016.

Güellin puisto on Antoni Gaudín suunnittelema puisto Gràcian kaupunginosassa Barcelonassa. Puisto on yksi 1900-luvun tunnetuimmista maisema-arkkitehtuurin luomuksista, ja vuodesta 1984 lähtien se on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon.

Puisto sijaitsee Muntanya Peladalla (suom. 'paljaaksi ajeltu vuori'). Kyseessä ei itse asiassa ole varsinainen vuori, vaan korkea kukkula, jonka kasvillisuus on harvaa ja yksinkertaista kuivan maan kasvillisuutta.

Toimeksiantaja Eusebi Güell halusi asuintalostaan "kaupunkipuutarhan", ja Güellin puiston rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900. Puiston oli tarkoitus olla 60 yksityisen tontin lähiö, mutta vaikka Güell myikin muutaman tontin, alkuperäinen suunnitelma ei koskaan toteutunut, vaan puistosta tuli vuonna 1923 kaupungin omaisuutta.

Gaudí tahtoi kunnioittaa luontoa puistoa suunnitellessaan, minkä vuoksi hän halusi luoda luonnollisen, tyypilliseen Välimeren alueen kasvistoon perustuvan ympäristön, joka vaatii vähän ylläpitoa ja kestää hyvin kuivuutta. Hän halusi myös säilyttää alueen yhtä mäkisenä kuin se alun perinkin oli, ja tästä syystä hän suunnitteli alueen kävelytiet niin, että mäkisimmille osuuksille rakennettiin alueen kivillä päällystettyjä siltoja sen sijaan, että maata olisi ruvettu tasaamaan.

Puisto valmistui 1914, ja sitä ympäröi kivimuuri, jossa on seitsemän sisäänkäyntiä. Pääsisäänkäynti sijaitsee Olot-kadulla, ja sen molemmilla puolilla puiston sisäpuolella on kaksi tyypillisellä katalonialaisella trencadís-keramiikalla mosaiikkimaisesti koristeltua paviljonkia, jotka rakennettiin vuosina 1901 ja 1902. Gaudí suunnitteli paviljongit niin, ettei kummassakaan ole ainoatakaan suoraa kulmaa, ja niiden alkuperäinen tarkoitus oli toimia talonmiehen asuntona ja isännöintirakennuksena.

Güellin puiston lohikäärmemäiset puistonpenkit.

Heti sisäänkäynnin edestä nousevat portaat niin sanottuun sadan pylvään saliin (Sala de las Cien Columnas), joka on sivuseinätön, 84 pylvään tukema avoin sali. Useat pylväistä ovat tarkoituksellisesti kallellaan, ja niiden tukema salin katto on koristeltu mosaiikein. Tämän puiston osan alkuperäinen tarkoitus oli toimia alueen asukkaiden markkinapaikkana. Portaikon keskiössä on koko puiston ehkä kuvatuin kohde, niin ikään värikkäin mosaiikein koristeltu liskomainen patsas, joka symboloi lohikäärmettä. Portaat jatkuvat sadan pylvään salin viertä myöten ja johtavat salin katolle, missä sijaitsee puiston kuuluisa näköalapaikka, josta näkee yli koko Barcelonan kaupungin aina merelle saakka. Gaudín arkkitehti Josep M. Jujolin kanssa yhteistyössä suunnittelemaa, vuonna 1906 valmistunutta näköalapaikkaa kiertävät käärmemäisesti kiemurtelevat värikkäin kaakelein koristellut kaiteet, joihin on rakennettu kiinni penkkejä vierailijoita varten. Näköalapaikalta lähtee kävelyteitä puiston eri osiin, joista läntisessä osassa huomionarvoisinta on suuri risti, joka seisoo toisella Barcelonan keskustaan avautuvalla näköalapaikalla.

Alueella sijaitsee myös Gaudín itselleen rakennuttama talo, jossa hän puiston rakennustöiden aikaan asuikin, ja jossa nykyisin toimii pienimuotoinen Gaudí-museo, Casa-Museu Gaudí.



The Park Güell is a public park system composed of gardens and architectonic elements located on Carmel Hill, in Barcelona, Catalonia (Spain). Carmel Hill belongs to the mountain range of Collserola — the Parc del Carmel is located on the northern face. Park Güell is located in La Salut, a neighborhood in the Gràcia district of Barcelona. With urbanization in mind, Eusebi Güell assigned the design of the park to Antoni Gaudí, a renowned architect and the face of Catalan modernism. The park was built between 1900 and 1914 and was officially opened as a public park in 1926. In 1984, UNESCO declared the park a World Heritage Site under “Works of Antoni Gaudí”.

Park Güell is the reflection of Gaudí’s artistic plenitude, which belongs to his naturalist phase (first decade of the 20th century). During this period, the architect perfected his personal style through inspiration from organic shapes. He put into practice a series of new structural solutions rooted in the analysis of geometry. To that, the Catalan artist adds creative liberty and an imaginative, ornamental creation. Starting from a sort of baroquism, his works acquire a structural richness of forms and volumes, free of the rational rigidity or any sort of classic premisses. In the design of Park Güell, Gaudí unleashed all his architectonic genius and put to practice much of his innovative structural solutions that would become the symbol of his organic style and that would culminate in the creation of the Basilica and Expiatory Church of the Holy Family.

Güell and Gaudí conceived this park, situated within a natural park. They imagined an organized grouping of high-quality homes, decked out with all the latest technological advancements to ensure maximum comfort, finished off with an artistic touch. They also envisioned a community strongly influenced by symbolism, since, in the common elements of the park, they were trying to synthesize many of the political and religious ideals shared by patron and architect: therefore there are noticeable concepts originating from political Catalanism - especially in the entrance stairway where the Catalonian countries are represented - and from Catholicism - the Monumento al Calvario, originally designed to be a chapel. The mythological elements are so important: apparently Güell and Gaudí's conception of the park was also inspired by the Temple of Apollo of Delphi.

On the other hand, many experts have tried to link the park to various symbols because of the complex iconography that Gaudí applied to the urban project. Such references go from political vindication to religious exaltation, passing through mythology, history and philosophy. Specifically, many studies claim to see references to Freemasonry, despite the deep religious beliefs of both Gaudí and Count Güell. These references have not been proven in the historiography of the modern architect. The multiplicity of symbols found in the Park Güell is, as previously mentioned, associated to political and religious signs, with a touch of mystery according to the preferences of that time for enigmas and puzzles.



















0 kommenttia / comments: